Niklas R resized 8 2019
... är doktorand  (i pedagogik), deltidsföretagare. Tidigare har jag varit yrkeslärare. Det här är en yrkesblogg skriven utgående från dessa roller.
Min yrkesprofil finns på LinkedIn. Deltid driver jag ett mikroföretag som du hittar här: Ingenjörsbyrå Rosenblad.
Skriv mig gärna ett e-post om du vill ha kontakt!
---
… is a PhD candidate (in Eucational Sciences) and a part-time entrepreneur. Earlier, I used to be a VET-teacher. This blog is mainly is written based on these roles.
My professional profile You can find on LinkedIn. Part time I run an engineering micro-agency, that can be found here: Ingenjörsbyrå Rosenblad. 
Please, just send me an e-mail if you want to get in contact!



 

Rakennuksen turvavalaistuksesta

Välillä kiivaastikin keskustellaan sähkösuunnittelijan velvoitteista turvavalaistuksen suunnitteluun liittyvissä asioissa. Keskustelu on hyvinkin aiheellinen, turvavalojärjestelmä on tärkeä osa rakennuksen sähkölaitteistoa ja poistumisteiden toimivuus oleellinen tekijä rakennuksen turvallisuudesta. Syy siihen, miksi sama keskustelu aina vaan syntyy projektista toiseen, olisi syytä jopa tutkia hieman lähemmin. Tässä jotain minun mielipiteistä.

TurvavalaisinSähkösuunnittelijan yleinen lähestymiskulma voidaankin ehkä valaista teksteillä ST-kortistoista. 
”Suunnittelija vastaa suunnitelman asianmukaisuudesta. Tarkastavana tahona on rakennusvalvontaviranomainen ja tarkastus tapahtuu käytännössä rakennuslupamenettelyllä. Pelastusviranomainen toimii lähinnä opastajana suunnittelijan niin halutessa.” (ST-kortti 59.10, s.8)

Säännöt ja direktiivit ovat siis sähköalalle selvät, miksi niitä on niin vaikeita soveltaa käytännössä?
Samasta ST-kortistista löytyy myös nämä tekstit:

”Rakennuksen poistumisreittien suunnittelu on osa arkkitehtisuunnittelua. Arkkitehti määrittelee rakennuslupavaiheessa uloskäytävät ja poistumisreitit ja esittää ne pääpiirustuksissa.
Tarvittaessa näitä täydennetään lisäselvityksillä kuten esim. henkilömäärälaskelmilla. Rakentamismääräysten osassa F2 edellytetään, että kokoontumistilan osalta pääpiirustuksissa ja niihin liittyvissä selvityksissä ja erityissuunnitelmissa tulee esittää merkki- ja turvavalaistus sekä poistumisopasteet. Merkki- ja turvavalaistuussuunnitelma on lisäksi mainittu rakentamismääräyskokoelman osan A2 ohjeessa yhtenä mahdollisena rakennusvalvontaviranomaisten vaatimana erityissuunnitelmana.” (ST-kortti 59.10, s.5)

Rakennusten poistumisjärjestelyistä säädetään rakentamismääräyksissä ja pelastuslaissa. Lainsäädäntöä täydentää ja tarkentaa sisäasiainministeriön asetus rakennusten poistumisreittien merkitsemisestä ja valaisemisesta (SMa 805/2005), standardia SFS-EN 50172. Poistumisvalaistusjärjestelmät. RakMK E1 on osa rakennuslakia. Sisäasiainministeriön asetus viittaa muun muassa näihin standardeihin, mutta on huomattava että standardit eivät ole keskenään samanarvoisia. Asetuksessa velvoittaviksi on määritelty ainoastaan keskitetyn tehonsyötön järjestelmiä käsittelevä standardi SFS-EN 50171 ja valaisinstandardi SFS-EN 60598-2-22. Turvavalaistusstandardi SFS-EN1838 on asetuksessa esitetty noudatettavaksi soveltuvin osin. Samoin poistumisvalaistusjärjestelmiä käsittelevä standardi SFS-EN 50172 on suositusluontoinen. (ST-käsikirja 36, s.12).

Loppupeleissä pelastusviranomainen, nojaten Pelastuslakiin, päättää muun muassa opastevalaisimien sijoittelusta ja määrän riittävyydestä. Viranomainen voi määrää mm. poistumisreitin lisävalaisimien asennusta tai järjestelmän muutosta, avoimen alueen turvavalaistuksesta, riskialttiin työalueen valaistuksesta, ja niin edelleen. Harmillista kuitenkin on, että puutteet useimmiten huomataan näissä tahoissa vasta aika myöhäisessä vaiheessa. Varmaan se, että rakennus- ja pelastusviranomaisille on annettu tarpeeksi iso soveltamisvaraa, aiheuttaa myös sitä että säännöt ja käytännöt hieman elävät sekä paikkakunta- että tapauskohtaisestikin.

Yleinen käytäntö tästä johtuen on ollut että sähköurakoitsija vielä edelleen haluaa hyväksyttää suunnitelmat pelastusviranomaisella. Tämä tehdään yllä mainituista syistä useimmiten siksi, että siten toimimalla halutaan välttyä yllättävistä lisätyövelvoitteista urakan loppurysäyksellä, juuri ennen kohteen luovutusta. Tämä on vähintäänkin ymmärrettävää. Asennuksien muutosta ja kaapelointia siinä vaiheessa projektia saattaa olla hyvinkin työläisiä tehdä. Lisää tarvikehankintoja on tieteenkin kustannuksia nostava seikka jo sinänsä. Siinä vaiheessa urakoitsijaa (ja kaikkea muitakin) myös harmittaa (näennäinen)vaikutelma siitä, että suunnittelija ei ole osannut hoitaa työnsä paremmin. (Tai joskus ehkä niinkin voi olla ...). Kiire myös vaikuttaa tässä vaiheessa hyvinkin negatiivisella tavalla, ja hommansa hallitseva urakointiliike kaikin tavoin tänään haluaa eliminoida mahdollisimman moni loppupaniikkiin vaikuttavaa tekijää. Yksi tai kaksi on selvä: Eihän se urakoitsijan vika ainakaan ole, mutta ei se myöskään useimmiten suunnittelijan …

Ei tämä myöskään aina suunnitteluvaiheessa ihan vaan ”piece of cake” ole. Varsinkin jos pieniä tilamuutoksia taikka tilojen käyttömuutoksia tehdään suunnitteluvaiheen jälkeen, asioita saattaa muuttua aika radikaalisti. Loppuvaiheessa tilaaja ei ehkä enää tästä aiheuttavat lisäkustannukset haluaa hyväksyä, ja syntyy erimielisyyksiä siitä että minne lisälaskua lähetetään. Alkuvaiheessa taas ei aina tiedetä mahdollisista lisävaatimuksista joka prosessin myötä syntyy. Suunnittelija ei myöskään voi hyväksyttää suunnitelmat vranomaisella tarjouslaskentavaiheessa, kun asennettava järjestelmä ei ole vielä selvillä. Useimmiten tähän ei löydy myöskään aikaa taikka resursseja.

Tällä hetkellä ongelma voidaan käyttää esimerkkinä siitä, miten kompleksi tilanne rakennuksen sähkösuunnitteluakin voi olla. Vaikkei tämä nyt minkäänlainen äärirajan esimerkki siitäkään ole.

Siihen asti, että sähkö-rakennus -alalle saadaan normatiiviset yhtenäiset kriteerit siitä miten säännöt, lait, standardit tulkitaan, pitää suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja tilaajien ylläpitää keskenään ja viranomaisia kohti kommunikointi vähintäänkin hyvällä tasolla. Eikä se välttämättä mikään huono asia olekaan. Toistaiseksi ihmisten välinen kommunikaatio on valttia, ja nyt jälleen kerran ainoa (ainakin paras) tapa saada hommat toimimaan joutavasti.  

Turvavalaistuksen standardi SFS-EN 1838 on uusittu 17.2.2014.



Niklas Rosenblad
Tfn: 040 718 5929
E-mail: niklas.h.rosenblad@gmail.com

© Niklas Rosenblad 2018. Created by MR MEDIA